Lävitse illan himmenevän murhe harmaja hiipi Kosketti rintaa ystävän Harmaa äänetön siipi

Unessa aaveen lailla hän luotani silloin lähti tunsin mä tuskan viiltävän Sammui toivoni tähti

Taas olen yksin ja kello lyö seinällä kahtatoista Ulkona sumu, keskiyö Tuttava tähti ei loista