Marusja aatos rientää sun luokses aavikon taa vain sieltä lohdutusta mun syömmein rauhaton saa marusja onnen aikaa sä ehkä muistanet viel taas sävel kaunis kaikaa tuot lauloit lapsena siel

Marusja ällös itke vaan pyyhi kyynelees vuol kaik muistot syömmes kätkee ne joskus lohtua tuo marusja kuvas kauniin mä luonain säilytän ain se vie mun onnen päiviin taas hetkeks unelmissain