Herätys ja kutsu

1. Jeesuksen armahan kädet ja helma, Sydänkin armoinen avattu on. Onkohan syytä siis nääntyä kellään, Avoin kun autuuden satama on? Jeesushan huutaa: »Jo joudu ja tule, Suo mulle syntinen sydämesi!» Teetköhän oikein, jos et häntä kuule, Joka on kuollut sun edestäsi?

2. Hänessä maailma sovitettihin, Sullekin autuuden ansaitsi hän Silloin kun ristille ripustettihin Sovintouhriksi kaikille hän. Velkamme verellä pois pyyhittihin, Syntimme naulitsi ristille hän, Tuomari eestämme kuoletettihin, Vanki sai armon ja sai elämän.

3. Suloisin Herra, mun ylkäni Jeesus, Ansios' saan mä nyt itselleni. Vahvasti uskon sen, siis sulle kiitos! Aina mun tunnustat omaksesi. Korjannut olet mun kuoleman tieltä, Kenpä se nyt minut tuomita vois? Sentähden veisaankin riemulla vielä: »Paula on rikki – ja lintu on pois!»

M. B. Malmstedt / A. F. f, f1