Kääntymys ja parannus

1. Käy taiten, sä kristitty, kaita on tie Ja portti on ahdas, mi elohon vie; Ah, harvat sen löytävät ainoastaan, Muut tiehen ne mieltyvät laveampaan.

2. Ah, toisilla usko on rakkaudeton Ja toisilla uskoton rakkaus on, Ja kummatkin taivaaseen menevinään Mutt' hukkuvat matkalla yön pimeään.

3. Niin kaidaksi tietä ei uskotakaan, Ett' synti on pantava pois kokonaan. Ett' pois oma tahto on pantava myös, Ett' aina on oltava taistossa, työss'.

4. Tiet' ei sitä huoletta yksikään käy. On vaaroja sielläkin, missä ei näy; Ja askelkin syrjään jo surua tuo – Se vaipuu, ken lihansa hallita suo.

5. On saatana, maailma voitettava Ja miel' oma ylpeä poljettava, Ja valmisna oltava nöyryytyksiin Ja itsensä kieltäviin kärsimyksiin.

6. Siis ahkera oo sekä tee parannus, Niin Herrassa sulla on vanhurskaus. Ja täysin kun antaut Herralle vaan, Ei huku sun sielusi, ruumiisikaan.

7. Ja seuraa vain jälkiä Vapahtajas! On ikeensä suloinen, sovelias. Ja vaikka on vaikea, kaitainen tie, Se ainoa autuutehen sinut vie!

A. C. Rutström g, d1