Lunastus ja pelastus

1. Mä muistan, kuinka kutsuilevaa ääntä Jo varhain lapsuudessa kuuntelin, Sen kuiske vienompi ol' tuulahdusta Tai leivon lauleloa keväisin.

2. Jos honkain holvistoissa kuljin milloin, Se kaihomielin mulle huminoi, Sen kosken pauhinassa kuulin illoin Kun aaltoon tähdet tuikettansa loi.

3. Se seuras kaikkialla varoitellen, Myös onnen päivän paisteessakin ain. Tuo kuiske täyttämä ol' rakkauden, Sit' tajunnut en täysin silloin vain.

4. Se kauan pyrki päästä sydämeeni Ja sulosointuun saattaa elämäin, Vaan huolta vailla nuoruusvuosinani Mä kylmän kolkoks' kuiskeellensa jäin.

5. Mutt' päivä koitti, jolloin sielulleni Selvemmin kutsunsa kuin koskaan soi. Vapaasti vuoti silloin kyyneleeni, Esteettä Jeesus sieluun käydä voi.

6. Nyt usein iltahetkinä mä kuulen, Kuin helkkyis soitto vieno, puhdas niin. Nyt äänen paimeneni hyvän tunnen, Hän pelasti, kun jouduin eksyksiin.

7. Ääntänsä hellää, uskollista seuraan, Se ilon kestävän suo sieluuni, Ja kerran kun mä nousen kotiin taivaan, Se minut lausuu tervetulleeksi.

E. Bergqvist B, d1