Usko ja luottamus

1. Oi Herra, kuinka autuaat Sun ovat lapsesi; He huolimatta vainosta Sun käyvät tietäsi, Ja vaikka synti, kiusaus Heit' täällä aina ahdistaa, Niin heidät sinun kätesi Kotihin johdattaa.

2. Eteenpäin uusin sydämin He käyvät uskossa. Katseensa luotu toivossa On kohden taivasta. Pois epäilyksen tuskasta Ja maasta murheen, kuoleman Ajatus heidän kohoaa Valohon taivahan.

3. Ei väsy koskaan rakkaus, Se uskoo toivoo vain, Kun katoo tieto, ennustus, – Rakkaus kestää ain. Se ylemmäksi kohoaa Luo Luojan valtaistuimen, – Rakastaa – siinä autuus on Maan sekä taivasten.

4. Oi tutki, Herra, sydäntäin, Sä yksin tunnet mun, Sun lupaustes turvissa Iäti olen sun. En tuntenut mä armoas, Kun minut, köyhän lunastit Ja ikuisella lemmellä Minua rakastit.

5. Kun kysyt: rakastanko mä Nyt, Herra, sinua, Niin vastaan: Sinä tunnethan Ja tutkit minua. Sä tiedät, että vaikka mä Oon heikko vain ja horjuva, Tahtoisin sua rakastaa – Rakastit minua.

F, c1