Usko ja luottamus

1. Turvaudu, sielu, kalliohon, Niin elos taival onnekas on. Vaarat kun uhkaa kuolemalla, Silloin ain seiso kalliolla.

2. Pelko ja tuska, ahdistukset, Synnitkin suuret, syyttäväiset Herralle heitä, hän levon suo. Kallioon turvaa, toivon se luo.

3. Joutuen kiitää aikamme tää, Hetken vain kestää ahdingot nää. Raivotkoon myrsky, tyyntä on vain Suojassa Kristus-kallion ain.

4. Oi, mikä autuus siell' kohdata, Missä ei kuulla vaikerrusta. Herralle kiitos soi riemuiten: Kallio hän on pelastuksen.

O. A. Ottander / V. J. G, g1