Usko ja luottamus

1. Sä huolesi, ystävä, Herralle heitä, Hän hellimmän hoivansa sinulle suo. Hän varpuset ruokkivi – eikö siis meitä! – Ja kukille verhon niin kaunihin luo.

2. Jos suokin hän huolia, murhetta meille, Ei silti hän hylkäjä lastansa pois. Hän johtavi jalkamme vaarojen teille, Ett' uskomme kasvais ja vahvempi ois.

3. Näin Israelinsa hän korvessa johti, Soi taivaasta mannaa ja vuoresta veen. Vei mertenkin halki vain Kaanaata kohti, Soi armon, kun joutuivat ahdistukseen.

4. Ja vieläkin hällä on voima ja valta, Hän on sama laupias, muuttumaton. Ja ainapa Isältä armahtavalta Saa lapsensa sen, mikä tarpehen on.

5. Käy kammios kätköön, kun uskosi horjuu, Käy Herralle huolesi huokailemaan! Se toivoa luo, epäuskosi torjuu, Saat rauhaa ja riemua Herrassa vaan.

6. On Raamatun neuvo: »Sä Herralle kanna Sun huoles, hän holhoaa murheellisen.» Oi, onni on turvansa tuskissa panna Ja toivonsa Herrahan Jeesuksehen!

C. Boberg C, c1