Pyhitys

1. Jos enkelkielin laulella voisin Sun valtasuuruuttas, Luojani, Mutt rakkautta ma vailla oisin, Ois tyhjää helskettä sanani.

2. Jos lailla profeettain ilmitoisin Mä tiedot aikojen tulevain Ja vuoret uskolla siirtää voisin, Mutt' ilman rakkautta kuollut vain.

3. Jos kaiken omani köyhä saisi Ja ruumiin liekeille antaisin, Mink' hyödyn sielullein tuska toisi, Jos rakkaudetta toimisin?

4. Rakkaus yksin on lämmin, hellä, Se omaans' etsi ei konsanaan; Sen luona viihtyisä viivähdellä, Erheeni anteeks' suo ainiaan.

5. Se kaiken kestää, se kaiken kärsii, Se toivoo – toivoa miss' ei näy. Sen silmä iäisyysauvot etsii, Kun kautta tuskain sen polku käy.

6. Kun mainen pimeys kerran haihtuu, Jää usko, toivo ja rakkaus, Ja valovirroiks' kun yöhyt vaihtuu, On suurin silloinkin – rakkaus.

– / V. K. ja L. O. G, d1