Pyhitys

1. Lapset Jumalan, valvokaa! Vaikka päivyt jo lakkaisi heloittamasta, Kuu ja tähtöset taivaalla valaisemasta, Yöhyt varjoineen unehen uuvuttaa, Lapset Jumalan, kuitenkin valvokaa!

2. Äskenkääntyneet, valvokaa! Nyt on riemunne suuri ja nautitte rauhaa, Mutta ulvova ulappa ulkona pauhaa, Sepä purttanne turmioon houkuttaa. Äskenkääntyneet, rukoillen valvokaa!

3. Nuoret, Herrassa valvokaa! Pahan voititte voimalla Jumalan sanan. Kuulleet kuitenkin olette kietojan tavan: Hetkeks' uhrinsa jättää, taas lumoaa. Nuoret, Herrassa pysyen valvokaa!

4. Isät, työmiehet, valvokaa! Herran tunsitte toisetkin luoksensa toitte, – Liki Kristusta olkaa 'niin liki kuin voitte, Valituitakin vihamies vainoaa: Isät työmiehet, viimeiseen valvokaa!

5. Kaikki ystävät, valvokaa! Vaikka maailma nauraa, kun lamppumme palaa, Meiltä öljynkin riistäisi julki tai salaa, Niin on autuas, Ylkää ken odottaa. Uni ravistain, ystävät, valvokaa!

T. R. f, c2