Kotimatka ja taivaskoti

1. Maan mä tiedän iki-ihanan, Oi kuin kaunis kaupunki on taivaan, Lunastettu siellä morsian Kirkkautta sädehtivi aivan.

Sieltä jää tuskat pois, Murhekaan ei mieltä paina. Taivaan maassa kyyneltä ei näy, Ei, vaan siellä riemu kestää aina.

2. Vaan ei sinne mitään tulla saa, Joka synnist' ei oo puhdistettu. Sano, saatko nähdä Karitsaa, Ootko häitä varten vaatetettu.

Sieltä jää tuskat pois, Murhekaan ei mieltä paina. Taivaan maassa kyyneltä ei näy, Ei, vaan siellä riemu kestää aina.

3. Vielä vuotaa armon virta tuo, Joka syntis kaikki puhdistaapi. Riennä Vapahtajan ristin luo Siellä taivas sulle aukeaapi.

Sieltä jää tuskat pois, Murhekaan ei mieltä paina. Taivaan maassa kyyneltä ei näy, Ei, vaan siellä riemu kestää aina.

4. Kotin siell' on – tieto autuas, Kun mä halpa myös saan sinne tulla! Tule, Jeesus, viemään omias, Se on hartain halu, toivo mulla!

Sieltä jää tuskat pois, Murhekaan ei mieltä paina. Taivaan maassa kyyneltä ei näy, Ei, vaan siellä riemu kestää aina.

Mathilda Wiel-Öjerholm F, a1