Muistatko kesämme ensimmäisen? Kipinät kimpoilivat. Entä sen pienimmän kosketuksen, huulesi levottomat?

Elämän syvyyksiin sukellettiin, tunteita säästelty ei. Myrsky jos kylmästi löi kanveesiin, rakkaus kantoi ja vei.

Niin vei, ystäväin, vei meitäkin varmasti valoa päin.

Nyt syliisi lämpöiseen kotini teen, rakkauden satamaan kanssasi meen. Tiedän, oot minulle täydellinen, siis ankkurin lasken - se ruostukoon vaan, luotasi pois lähde en milloinkaan.

Ei kauniimpaa hetkeä olla kai voi, silmäsi kertovat niin. Taivaskin tanssii kun hääkellot soi, hukutan sut suudelmiin.

Toivon, ett’ kipinät kimpoilevat, ja pitkä on yhteinen tie. Päivät ne elämää vaikeammat, rakkaus kantaa ja vie.

Se vie, ystäväin, vie meitäkin varmasti valoa päin.

Nyt syliisi lämpöiseen kotini teen, rakkauden satamaan kanssasi meen. Tiedän, oot minulle täydellinen, siis ankkurin lasken - se ruostukoon vaan, luotasi pois lähde en milloinkaan.

Nyt syliisi lämpöiseen kotini teen, rakkauden satamaan kanssasi meen. Tiedän, oot minulle täydellinen, siis ankkurin lasken - se ruostukoon vaan, luotasi pois lähde en milloinkaan.