On päättynyt päivä, jo yö yllättää, tykit tuokioks' taas vaienneet. Nuoret soturit hetkeksi rauhan nyt saa, vie kotihin taas aatokset.

Kotimökillä äiti jo niin väsynyt, mitä aatelleekaan siellä nyt. On surusta hiuksensa harmaantuneet ja silmissä kyynelten veet.

Vain kukkivat kummut nuo kalmistoiden lie kaikki mi' jäljellä on. Siell' lepää nyt sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaanjoen.

Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi, on muistossa kumpujen yö. Ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankarityö.

Ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankarityö.