Ai, ai, ai sain seittemän vuotta, kun Anttia puukolla löin Kun se mua haukku mölliksi ja härnäs päivin öin

No minä en pienistä hermostu ja Anttikin tiesi sen Mutta kun se Antti mun tyttöni vei, minä itteäin hillinnyt en

No ei kai se o minun syy, jos kauppias puukon möi Ja kun puukko on tehty lyötäväks, minä Anttia keuhkoon löin

No ei Antti tykännyt yhtään, se alko tehä kuolemaa Römäkällä äänellä rääkyi ja oli kamalaa kuunneltavaa

Meijän kylän vallesmanni tuli itte mua hakemaan Sano, että sitten mentiin tiilenpäitä lukemaan

Ei tyttöni ollut paikalla, kun tuomari vuosia soi Vaan kylän ämmät huivinsa alta sano voi sitä poikaa voi

Ei hurja ollu mun nuoruutein, enkä enkeli ittekkään Sain seittemän vuota ja rapiat päälle, mutta kadu en sittenkään

Mutta sitten kun vankilan portti mun takanani kilahtaa, niin tämä raikulipoika siitä paikasta tyttönsä luo vilahtaa

Nääs, se tyttö mulle kirjotti, että oikein oli kun, sen Antti-rontin tapoit. Minä olen aina sun

Ja niin tämä raikulipoikakin pääsi naimisiin. Vaikka se riiureissu kesti seittemän vuotta niin