“Kesä Yhdessä” ~Anna Eriksson

Sinä olet aurinko, minä olen kuu. Sinun valosi lämpöinen, minusta heijastuu. Tämän kesän päivät ja yöt, me taivaita matkataan. Tai joka hetki yhä enemmän, toisiimme uskotaan.

Kun sinuun sukellan, et hukuta minua. Kun lennät korkealla, en kadota sinua. Kaikki taiat kesäyön, me yhdessä todistetaan. Ja joka hetki yhä syvemmin, toisiimme kietoudutaan.

Kesä yhdessä katsellaan, nämä hetket taivaissa leijaillaan. Kauaksi katoaa kaikki muu, kun aurinko paistaa, niin loistaa kuu, ja kaksi kiertolaista rakastuu.

Tämä hehkuva maa, jonka aurinko lämmittää. Sen lempeä kuutamo, aina yöksi viilettää. Nämä kesän päivät ja yöt, ovat meidän tarinaa. Ja joka hetki yhä enemmän, toisiimme rakastutaan.

Kesä yhdessä katsellaan, nämä hetket taivaissa leijaillaan. Kauaksi katoaa kaikki muu, kun aurinko paistaa, niin loistaa kuu, ja kaksi kiertolaista rakastuu.

Kaunis sinitaivas, valko pilvinen. Tai yön tumma vaippa, kaikkine tähtineen. Taikovat unelmia, joihin yhdessä kurkotetaan. Salaisimpiin satuihin, sinun kanssasi, sukelletaan.

Kesä yhdessä katsellaan, nämä hetket taivaissa leijaillaan. Kesä yhdessä katsellaan, nämä hetket taivaissa leijaillaan. Kauaksi katoaa kaikki muu, kun aurinko paistaa, niin loistaa kuu, ja kaksi kiertolaista rakastuu.