Ei enää kyyneltäkään ehtyneet ne on kun niitä sinuun tuhlasin murtuvaa et nää mun on mahdoton itkeä niin kuin aiemmin.

Ei kyyneltäkään, kuin sahara oon ei kyyneltäkään, kuin hiekka aavikon ei kyyneltäkään vain kerran särjetään sydän mun, se joka oli sun.

Kyyneltäkään et saa sä ottanut oot jo kaiken mitä pystyin antamaan sun murtuvan nään, silmäsi kostukoot siinä nyt itket vuorostaan.

Ei kyyneltäkään, kuin sahara oon...