Eksyin sun puolelle kaupunkii en muistanu miten kaunista tääl onkaan vaikka joka toinen kadunkulma pakottaa mut muistamaan vähän liikaa susta

Tossa me riideltiin mun mustasukkaisuudesta täst kohdasta on valokuva jossa maattiin kadul Sun nauru tarttui muhun ain vaik kuinka yritettiin pysyy vakavina

Aika ei tee musta ehjää se vaan saa mut uskottelee et mä pärjään Mut tänä vuonna en muistanutkaan enää meijän vuosipäivää

Ehkä jonain aamuna mä herään huomatakseni et uusi kevät tuli taas Eikä tää kaupunki oo jakautunu puoliin enää

Tos on toi paikka jota kutsuit meijän kantikseks sä pidit siit et se oli kymmenen metrii sun ovest Sen oven taa oli helppo piiloutuu jatkamaan iltaa aamuisin poistuu eri aikaan

Aika ei tee musta ehjää se vaan saa mut uskottelee et mä pärjään Mut tänä vuonna en muistanutkaan enää meijän vuosipäivää

Vielä jonain aamuna mä herään huomatakseni et uusi kevät tuli taas Eikä tää kaupunki oo jakautunu puoliin enää