Viikkoi mustaa, ja mun on vaikee tunnustaa En meinaa jaksaa, vaik munhan piti valoo kantaa Arkettineilikat maljakossa nukahti ja mä en mitään aikaan saa soitat että oot jo portaikossa, tuun avaamaan

Kulta vaikka nyt on painavaa lakanoista keittiöön liikaa matkaa enkä ikinä kääntyis sua vastaan mä en lupaa että huomen helpottaa mut niin tässä mä oon ja sun palmikkoo punon aamunkoittoon nyt on painavaa, miks sun pitäis yksin tuo kantaa

Sänky liimaan ainakin voin luottaa painovoimaan aika tuntee, kaikki kauniit rumat ja kipeetkin tunteet, kun elämällä on sellanen luonne et se laittaa helvetinkin kokemaan mut yhessä ku ollaan tää huone saa vaik palaa

Kulta vaikka nyt on painavaa lakanoista keittiöön liikaa matkaa enkä ikinä kääntyis sua vastaan, mä en lupaa että huomen helpottaa mut niin tässä mä oon ja sun palmikkoo, punon aamunkoittoon nyt on painavaa miks sun pitäis yksin tuo kantaa

Niiin tässä mä oon, miks sun pitäs yksin kantaa Niin tässä mä oon miks sun pitäis yksin kantaa