Rakastan mä elämää vasta nyt kun maailmani päättyvän nään voin ymmärtää Jätän kaiken maallisen ja sinun rakkauden mitään mukaan en saa vaikka haluan

Puhu mulle ennen kuolemaa hyvästele ennen Tuonelaa muistuta mua hetkistämme yhteisistä retkistämme jätä hymy huulilleni asumaan Jää toiset tänne kultaa vuolemaan toiset haavojansa nuolemaan pidä kiinni kädestäni ole vielä lähelläni puhu mulle ennen kuolemaa

Partasuinen vanhus mulle hymyilee kuin lapsi ovet valtakuntaan aukeaa Avaruuteen sinkoutuu taas yksi kulutettu sielu joku tahtoo taas syntyä uudestaan

Puhu mulle ennen kuolemaa ...