Armotta suon laidalla eksynyt pois vajoaa Aamulla maatalossa joku vieläkin odottaa pelloilta sumu vastaan kävelee metsikkö huojuu kun tuuli huokailee Lakastunut nyt puutarha on suruhuntuun on hukkuneet pellot jokin anteeksiantamaton pysäyttänyt on elämän kellot Taivaasta kuu valahtaa ja surmaajan paljastaa talon tyttären poskea koskettaa sormet ja tunnustaa tekoa joka valoa kestä ei kärsivin silmin, Lakastunut nyt puutarha on suruhuntuun on hukkuneet pellot jokin anteeksiantamaton pysäyttänyt on elämän kellot
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: