Aikaa ennen valoa, ennen heijastusta ja tulen kajoa Kun hiljaisuus on kaivo, johon katoaa Syvyytensä pohjaan sanat patoaa Kirjoitan viestejä peileihin, siitä ne heijastuu kasvoihin Valehtelen kauniiksi vastaukset, kun odotan valoo

Ehtii aivan liikaa keksii, kun itseänsä etsii ajatuksistaan Vaarallisii hetkii, tehdä sinne retkii Tahdot taikka et, niin teet sen uudestaan

Ja joka kerta hulluus tuli kutsumatta mun huoneisiin ylleni sataen, Pelastusta myyvät, on luvanneet sen ei vaadi sulta muuta kuin koko elämän kun se manataan

Rautaa ilman rajoja, ilman yhtään syytä tai sydänvaloja Kun hiljaisuus on linna, koti ainoa Se hengittää mun kanssani ajan painoa Ymmärsin viisaudet aiemmin, tajusin kaiken mut unohdin. Vääriin mustetahratesteihin vastasin Ja odotin taikaa

Koskaan ei oo tullu vastaan mitään yhtä paskaa kuin tämä mitä teen Järjestelmäshokki, lokin päällä lokki Toisistansa nokki joka repaleen

Ja joka kerta hulluus tuli kutsumatta mun huoneisiin, ylleni sataen Pelastusta myyvät, on luvanneet sen ei vaadi sulta muuta kuin koko elämän kun se manataan

Ulos, pois, vie jotain mukanaan Ulos, pois Miten joku on noin pieni ja silti voi peittää kaiken alleen

Lokki, lokin päällä lokki, lokin lokin lokki monikasvoinen Lokki, lokin päällä lokki, lokin lokin lokki minun näköinen

Ja joka kerta hulluus tuli kutsumatta mun huoneisiin, ylleni sataen, Pelastusta myyvät, on luvanneet sen ei vaadi sulta muuta kuin koko elämän Ja joka kerta hulluus tuli kutsumatta mun huoneisiin, ylleni sataen, Pelastusta myyvät, on luvanneet sen ei vaadi sulta muuta kuin koko elämän kun se manataan