Sun silmäs nään nyt mielessäin: ne aina katsoo varmemmin kuin mun. Sä nytkin seisot vierelläin, kun tuntuu että kaikkeen turhaudun.

Kun jään yksin kulkemaan, ja pieni tyttönen oon vaan, Joka hiekkatietä maailmaan, niin lähti kulkemaan. Sanoit hymyillen, kun tuuleen rukoilin niin - ja pelkäsin: Sä pärjäät tyttönen! Niin puhalsit mun sieluun silmistäs voimaa,

Sun silmäs loistaa mielessäin. Ne aina kulkee matkallain kun meen. Sä nytkin valvot vierelläin, kun tuntuu et vain virheitä mä teen,

Kun jään yksin kulkemaan, ja pieni tyttönen oon vaan, Jota koulutiellä kiusattiin, kun tunsin herkemmin. Tulit hymyillen, kun tuuleen rukoilin niin - ja pelkäsin, Sä lailla enkelin taas puhalsit mun sieluun silmistäs voimaa,

Mä tunnen rakkauden. Se on kai ikuinen. Se voi meitä kannattaa,

Kun hiekkateitä maailmaan, taas lapset kulkemaan, pienet laitetaan, rakkautta tarvitaan - ja voimaakin: Ja taas saa isätkin, puhallella haavoihin silmistään voimaa,

Kun maailmaan, mä lähdin kulkemaan. Sanoit hymyillen, kun tuuleen rukoilin niin - ja pelkäsin: Sä pärjäät tyttönen! Niin puhalsit mun sieluun silmistäs voimaa, Mä niin sain sieluuni silmistäs voimaa,