Kulkenut en enää paljain jaloin, kun viistoistakesäsenä töihin aloin. Vihreellä ponilla maailman ääriin, Kirkonkylälle poljin, sattui mun sääriin.

Tahkoa raskasta, välillä tyhjää, Pyöritä, pyöritä, älä sinä nyhjää. Joka päivä sun pitää pystyä samaan, tai muuten oot syyllinen maailman lamaan.

Bensaa, penkkiä, pöytää ja autoo, ei kannata tavaraa nurkissa hautoo. Myytävä on aina aamusta iltaan, Ei siinä ehdi liittyä mihinkään kiltaan.

Tahkoa raskasta, välillä tyhjää, Pyöritä, pyöritä, älä sinä nyhjää. Joka päivä sun pitää pystyä samaan, tai muuten oot syyllinen maailman lamaan.

Nyt hetkeksi aika on hiljentää tahtia, ettei taas taitu väsytä kahtia. Vauhtia on hyvä joskus kai tasata, voi silläkin tavalla voimia kasata.

Tahkoa raskasta, välillä tyhjää, Pyöritä, pyöritä, älä sinä nyhjää. Joka päivä sun pitää pystyä samaan, tai muuten oot syyllinen maailman lamaan