Mun nuoruuteni kului vankilassa kun taistelussa jouduin saarroksiin ja ruoskan alla maassa vierahassa sain harmaat hapset nuoriin suortuviin. Vain sinä Tanja olit lohtunani, sä seurasit mua kuumiin unelmiin, kun hämärässä lauloin lauluani ja katseeni loin vuoriin kaukaisiin. Maan vieraan multa kyyneleeni joi, kun tuskissani sua muistelin. Vain haamus mulle öisen rauhan toi Kun kuumehoureissa sua suutelin. Nyt saavuin kotikylään vuotten mennen, kuvaasi vielä kannoin syömmessäin, näin loisteen ikkunastas niinkuin ennen mut toisen varjon vierelläsi näin. Mun Tanja olit unohtanut aivan, sun vei mun oma lapsuusystäväin. Veit karille mun elämäni laivan, mä teitä kohden astuin raivopäin. Sua suudeltiin kun löin mä ikkunaasi, ja haaveheksi mua luulit kai. Sun suihtuvan näin siellä kuolemaasi ja viiimesuukon toinen sulta sai.