Hiljaisuutta tervehdin. Mä saavuin luokses takaisin. Ja alkaa ajan sen taas mä saan, jonka löysin näin uudestaan. Eikä kukaan mua tuhoon viedä voi, mulle soi, nyt äänet hiljaisuuden.

Mä viivyin kauan retkilläin. Harvoin suoraa tietä näin. Aamu tuskin kun pois vei yön, mä nostin kauluksen ja ääreen työn ajoi kylmyys sieltä nyt missä mä olinkaan, muistin vaan nuo äänet hiljaisuuden.

Ja alla katulamppujen kun kuljin illat harhaillen. Näin kuinka monta on miljoonaa niitä jotka ei löytää saa ketään koskaan ken vois uskoa sanoihin, kuuntelin mä ääntä hiljaisuuden.

Monta löytyy kulkijaa monta tiellä seisovaa. Monta oottajaa on huomisen kaiken muuttuvan kai toivoen ken voi löytää rauhan sisältään, hän kuulee äänet hiljaisuuden.

En palvo neonjumalaa, en rahan myötä rauhaa saa. Mä kuljen ponnistaen viimeiseen ja matkaa kotiinpäin taas mä teen. Sanon kaikille jotka vain turhuudessa tuhertaa, kuunnelkaa myös ääntä hiljaisuuden.