Vuorten ja laaksojen sylissä kaukana aukeaa muumien mukava maailma. Entisten aikojen maa, satujen maa.

On muumien elämä suvea suloista, talven he nukkuvat loitolla murheista. Neulaset vain masussaan, ruokanaan, ei sen parempaa.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.! Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit. Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi. Hei muumit, hei muumit.

Pappa ei hatusta erkane ikänä, laukku on mammalla henki ja elämä. Nipsu se on lääpällään kimmeltävään.

On keksijä Niiskulla nenällä kakkulat, siskonsa otsalla kiehkurat hurmaavat. Hemuli hamuaa vaan helmojaan ja kokoelmaa.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit. Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit. Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi. Hei muumit, hei muumit.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit. Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit. Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi. Hei muumit, hei muumit, hei muumit.