Se on tuttu ja turvallinen ystävämme, pöydässä istuu ja syö sydäntämme Flindasta juo kirkasta myrkkyy, taas isäpuoli antaa äidille verilöylyy Tää on aika rankka matka, pitääks mun istua olematta Onks mulla lupa olla olemassa, vai kuolenko olematta, olemasta

Aikuinen lapsi, ei ne nää hyvin menee jos teeskennellää Ne näkee pinnan muttei faktoi ulkoo terve, sisält kärsivä fakboi Nää on tarinoita rankkoi, laitoksii ja kuolemii Sydämii ja unelmia särkyneit, lapsuuksii joissa iloittu ei

Kertosäe x2: Järjen ne vei, tunteet ne vei, jos kumpaakaan näkyy, mä sanon niille hei hei Pliis, kerro niille terveisii, ei oo näkyny aikoihi

Ne kerto rakastavist vanhemmista, mutta täällä ollu elämä vähä aneemista Paria rikko, vararikko, huonomman puoliskon raajarikko Ei oo siitä paljoo tietoo mitä rakkaus on Filosofiset läpät loppu niit ei enää oo, silmukat porukoita kietoo

Ei se oo hienoo, sen oon tajunnu, et sain sen mitä en ois halunnu Kuulemma helvettiin saatan olla menos mut enpäs, koska sielt mä oon tulos Palasiksi murtanu murheet, monesti unohtanu tunteet Surettaa sen ihmisen puolesta ketä koki liikaa liian varhases vaihees

Kertosäe x2

Oonks mä elämään osaamaton elämäst osallinen vai osaton Ilkuttu tyhmäks ja kaiken uskoin oonks mä tyhmä vai päinvastoin Ehkä ei oo olemaskaa tyhmii oppijoit, jospa onkin paskoi opettajii joita kopioit Tää sydän on kokenu monenmoista kipua jota douppikaa ei poista

Nää vammat taitaa olla aika syvii, siks vissii joutuu skruudaa näitä jyvii Hyvä ruoka parempi mieli vai mitä atria, laajan buffetin tarjoo psykiatria Yleistynyt ahdistus alas painaa, mut kait se rakkaudelle tietä raivaa Epätoivo syö sisält ja ulkoo, kuulemma totuus vapauttaa joten toteen se tulkoo

Kertosäe x4