tie vie kiemurtelee taloon keltaiseen mäen päältä hylättynä se mua katselee villintynyttä puutarhaansa vartioi sammaloituneet vanhat omenapuut sikin sokin pitkin pihamaata lojuu romua ruosteisia kärrynpyöriä ja aidankappaleita ihan yhtä lailla epäjärjestyksessä on ajatukset mun pään sisällä

kalpeankauniina sunnuntaiaamuna mietin taas miten kaikki ois voinut olla koin syömiä verhoja tuuli riepottaa keltaisessa talossa

joskus kauan sitten tähän aikaan vuodesta söi herrasväki aamiaistaan kuistilla puutarhassa silloin lapset juoksivat nyt tie on nurmettunut, rikki ikkunat

kalpeankauniina sunnuntaiaamuna mietin taas miten kaikki ois voinut olla koin syömiä verhoja tuuli riepottaa keltaisessa talossa, keltaisessa talossa

ja mä toivon vaan, et voitas uudestaan ja mä toivon vaan, et voitas uudestaan alusta aloittaa keltaisessa talossa, keltaisessa talossa