Olen niin kevyt että leijun ilmassa sun huoneessa Mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle, ilmaan kohoan Ja asiat saavat mittasuhteen oikean

Sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa Sain eilen lahjan jota toivon etten koskaan unohda Nyt oon niin kevyt että leijun ilmassa, korkealla Ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

Tuulee, kun sinä olet tuuli Ja minä olen höyhen sun vietävänä Tuulee, kun kaupungissa tuulee Mä korkealle nousen taas

Hei koita unohtaa ne asiat jotka sua öisin valvottaa Hei koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa Kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa Mä puhallan ja sä nouset ilmaan

Tuulee, kun minä olen tuuli Ja sinä olet höyhen mun vietävänä Tuulee, kun kaupungissa tuulee Sä korkealle nouset taas

Hyppäät parvekkeelta muttet putoa Olet niin kaunis kun sä leijut ilmassa Surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa

Tuulee, kun minä olen tuuli Ja sinä olet höyhen mun vietävänä Tuulee, taas kaupungissa tuulee Me korkealle noustaan taas

Lennätä mua niinkuin leijaa korkealla, taivaan alla Lennän taas Lennätän sua niinkuin leijaa enkä päästä putoamaan Lennät taas

Tuulee, taas kaupungissa tuulee Me korkealle noustaan taas