Mitä ajattelet sä silloin kun taas taivaalta kuulet sen, haikean kurjen huudon, on ilta sininen. Sinä mietitkö ystävääsi joka lähtenyt on jo pois, tuulessa taipuu kurkien kaipuu taas sä tunnet sen.

Kurkiauraa kesytön kaipuu kuljettaa, kaartuu taivas kaukana on maa, kurkiaurat kertokaa kuka kaipuun loi ja miksi villi virtenne vain soi.

Mitä ajattelet sä sillon kun on kevät tai syksyn sää, kun rannalla seisot yksin vain kurjen huudot jää. Sinä mietitkö sitä maata mihin ikävä meillä on, mistä tuo merkin taas säde herkin ilta-auringon.

Kurkiauraa kesytön kaipuu kuljettaa, kaartuu taivas kaukana on maa, kurkiaurat kertokaa kuka kaipuun loi ja miksi villi virtenne vain soi.

Kurkiauraa kesytön kaipuu kuljettaa, kaartuu taivas kaukana on maa, kurkiaurat kertokaa kuka kaipuun loi ja miksi villi virtenne vain soi.

Kurkiauraa kesytön kaipuu kuljettaa, kaartuu taivas kaukana on maa, kurkiaurat kertokaa kuka kaipuun loi ja miksi villi virtenne vain soi.