Yö teki tuloaan kaipaus kutoi verkkoaan mietin voinko vielä soittaa vaikka lupansin sut unohtaa järki sanoi mulle ei sydän kuulokkeelle käden vei ja numerosi pyöritin kun sydän tahtoi niin

sua oottaen matkasin siivet haaveilulta katkaisin miettinyt oon meitä niinkuin oot sinäkin onko paras meidän lopettaa sitä mahdatko sä tarkoittaa sanon mulle aivan sama on vaikka tunnen olon aution

älä kiusaa enää meitä pieni ystäväin älä soita enää rikki revi sisintäin älä soita enää sanas teki kipeää sua kaipaan yhä siksi jääköön soitot nää

aamu tuli aikanaan kyyneleet yltyi vaan kaikesta kauniista luopuminen on haikeaa muistan lauseesi viimeiset huolehdi itsestäs pikkuinen ja toivon mieltäs kovin pahoita en

kaiken päättyneen ymmärsin läpi kyynelten vastasin sinut muistoihin kehystän kultaisiin unelmiin muutit sydämeeni asumaan sinua jään kaipaamaan sua hoivaan kuin särkynyttä unelmaa

en kiusaa enää sua ystäväin en soita enää rikki revi sisintäin en soita enää päätös teki kipeää en soita enää tää lupaus nyt voimaan jää

en soita enää varattuna soimaan jää