Nyt kuljen katuani pitkin, on katu toiveen särkyneen Ja joka täällä vaeltaa, Hän haluaa vain unohtaa, ei etsi tietä menneeseen

Mä eilen nauroin, tänään itkin Näin pirstat onnen kadonneen

Tie suudelmain ja kyynelten Ja yksinäisten askelten Tuo kylmyyden myös sydämeen

Tätä katua ken kulkee, varjon alta seuraavaan Oman sydämensä sulkee, kuoreen murtumattomaan

On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan Kun hymyillen käyn tanssimaan, Voin unohtaa ja pyörteeseen, vie katu toiveen särkyneen