Sinne aatos mulla hiipii hiljaa, missä /isäin multa kasvaa/ viljaa. Ikihalu helmaan äitikullan, luokse isäin kalliin hikimullan.

Aina muistan kirkonkelloin soiton, aatot /lepopäiväin, rauhan/koiton, pyhän surusaatot kalman kehtoon, armaan synnyinseudun, ruskoehtoon.

Vielä muistan Lappajärven saaret, /saarten yllä jylhät/ sateenkaaret, monet hetket, kauniit kesäillat, nuorten ilotanhut, salmein sillat.

Siellä venho keinui, allon mursi, /sousi peilipintaa/ kaarnapursi. Tuoksui kytösavut, suotkin aavat, laineen loiske kastoi rantalaavat.

Sinne aatos mulla hiipii hiljaa, missä /isäin multa kasvaa/ viljaa. Säily halu helmaan äitikullan, luokse isäin kalliin hikimullan!