Mä nousen aina ennen aamukahdeksaa. Kuuntelen, kun kaupunki viel koisaa. Oon seissyt tällä parvekkeella toisen kaa. Tuntenut. Et jotain täytyis muuttaa.

Kaikista vaikeint on olla ja rakastaa itseään. Jos ei sitä tee kunnolla, niin muiden varjoon jää.

Mun ei enää tarvii olla mitään muuta kuin mä oon. Täytyy elää,nähdä ja kuolla. Luottaa omaan kohtaloon. Ja jos käy niin etten miellytä muita, tiedän se silti on oikea suunta. En sano enempää. Mut mä en oo kenenkään.

Tunnen mun vilkkaan mielen paremmin kuin muut. Huoleni, oon itse saanut kantaa. Oon oppinut että hurrikaaneilta pelastuu. Vaikka ei sais keltään tuulen suojaa.

Kaikista vaikeint on olla ja rakastaa itseään. Jos ei sitä tee kunnolla, niin muiden varjoon jää.

Mun ei enää tarvii olla mitään muuta kuin mä oon.Täytyy elää,nähdä ja kuolla. Luottaa omaan kohtaloon. Ja jos käy niin etten miellytä muita, tiedän se silti on oikea suunta. En sano enempää. Mut mä en oo kenenkään.

Kaikista vaikeint on olla ja rakastaa itseään. Jos ei sitä tee kunnolla, niin muiden varjoon jää.

Mun ei enää tarvii olla mitään muuta kuin mä oon.Täytyy elää,nähdä ja kuolla. Luottaa omaan kohtaloon. Ja jos käy niin etten miellytä muita, tiedän se silti on oikea suunta. En sano enempää. Mut mä en oo kenenkään. Mä en oo kenenkään.