Jee Taas kuljen varjoista puolta. Virta vei pois sun luota. Tuolla jossain kannat huolta, annat tukee, ootat ja luotat. En juutu paikalleen. Mä kuulun maailmalle. Mut sä näytit mulle miten palata voi, ootku majakan lamppu laivalle. Oot valo mun varjois, kun varon näit karikoit. Heti kun voin, sua kohti navigoin. Tuuliajolle en tajunnu karttoi. Nyt on reitti valittu tarkoin. Jos oon irti oot tukikohta. Kun karkaan sä kotiin ohjaat. Ääripäitä mut mä palaan sun luo ja lyön mun ankkurin pohjaan.

Oota mua. Älä anna valon hiipua, kun yöhön kaupungitkin katoaa ja aallot kallioihin lyö ja lyö ja lyö. Oota mua, vaikka montaa vastaantulijaa voisit yhtälailla rakastaa. Täältä kiiruhdan sun luo, sun luo, sun luo.

Se virta pois vei mut taas. Flow-tilas aalto keinuttaa. Kun mennikäinen näkee päivänsäteen, se tuntee kummaa leiskuntaa. Kun laval on maailman vallottaja. Himassa tarviin maadottajan. Sun luo palaan suorinta tietä, vaikka jaloissa parveilis ottajat. Niiden bileis öisin laulan. Sun vierestä löysin rauhan. Vihdoin mulla on kiire kotiin. Oota mua et oo yksin kauaa.

Oota mua. Älä anna valon hiipua, kun yöhön kaupungitkin katoaa ja aallot kallioihin lyö ja lyö ja lyö. Oota mua, vaikka montaa vastaantulijaa voisit yhtälailla rakastaa. Täältä kiiruhdan sun luo sun luo, sun luo.