[Säkeistö 1: Anssi Kela] Eka isku tuli heti kun synnyin, en ollut elänyt tuntiikaan Tuore isä saapui paavikännissä, pudotti poikansa lattiaan Faija haihtui pian sen jälkeen, mut maailma kolhii mua edelleen Toiset tippuu jaloilleen, mä nenällä naarmuja katuun teen

[Säkeistö 2: Anssi Kela] Mutsi tarjoili kuppiloissa ja sai kenkää yhtenään Me muutettiin paikasta toiseen, en ikinä juurtunut mihinkään Olin kouluissa uusi poika, surkea näätä, jota tönittiin Jotkut luokan luiskaotsat laittoivat paskaa mun pulpettiin

[Kertosäe: Rosa Ruu] Joka vuosi neljäs huhtikuuta Lasken kukat vasten puuta Jonka kaarnaan jäi haava Kun lähdit tähtiin päin Joka vuosi neljäs huhtikuuta Ei aika kaipaustani muuta Ehkä hyvä ois Jos joku kaataisi puun vihdoin pois

[Välisoitto]

[Säkeistö 3: Anssi Kela] Eka tyttöystävä vaihtoi mut mun ainoaan kaveriin Eka vaimo taas rakastui meidät vihkineeseen pastoriin Diilasin poranteriä vanhalla pakettiautolla Liettuaan Kärry paloi soihtuna, heti kun ajoin sen paatista Tallinnaan

[Säkeistö 4: Anssi Kela] Sit mä lipesin vähän uimaan poijujen väärälle puolelle Columbo ootti rannalla ja paiskas mut kaapin perälle Siellä rauhoituin pari vuotta, luin Papillonin ja Raamatun Kun pääsin pois mun kämpän paikalta, löysin työmaan aidatun

[Kertosäe: Rosa Ruu] Joka vuosi neljäs huhtikuuta Lasken kukat vasten puuta Jonka kaarnaan jäi haava Kun lähdit tähtiin päin Joka vuosi neljäs huhtikuuta Ei aika kaipaustani muuta Ehkä hyvä ois Jos joku kaataisi puun vihdoin pois

[Säkeistö 5: Anssi Kela] Kuinka paljon pahaa karmaa voi mahtua yhteen tarinaan? Ajan keskellä ei mitään, kun töyssy saa rеnkaan irtoomaan Pysähdyn pientareelle, autosta nousen ulos kiroillеn Siinä on yksinäinen puu, kaarnassa jäljet törmäyksen

[Säkeistö 6: Anssi Kela] Nojaan selän männyn runkoon ja räjäytän röökin palamaan Ja mitä seuraavaksi sattuu, se ei voi olla sattumaa Paikalle tulee toinen auto ja vihdoin varjon väistyvän nään Päivänsäde astuu mun elämään, kimppu ruusuja sylissään

[Kertosäe: Rosa Ruu] Joka vuosi neljäs huhtikuuta Lasken kukat vasten puuta Jonka kaarnaan jäi haava Kun lähdit tähtiin päin Joka vuosi neljäs huhtikuuta Ei aika kaipaustani muuta Ehkä hyvä ois Jos joku kaataisi puun vihdoin pois