Kesäyössä, vaeltaa, lupauksein mun rinnallain. Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla. Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin. Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla.

Mietin, miten oikein lähdit mun matkaan. Happee haukkaa vaan, henki salpaa. Haka rakosellaan, hevoset karkaa. Laahaa jalkaa vaan, mun sydän laukkaa. Miten se menee, kuka kenetkin valkkaa? Anna Amorin sekottaa pakkaa. Saatan saada, saattaa olla etten saakaan. Vien sut pariin mun lempparipaikkaan. Mä vien sut kuunvaloon. Sydänkäpynen niin käperry mun kainaloon. Saatillain.

Kuin tää hiljaisuus toimii niin täysii? Ja sä katot mua suoraan silmiin. Latomaisemii, suomifilmii, kesäyö sulaudut mun uniin.

Kesäyössä, vaeltaa, lupauksein mun rinnallain. Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla. Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin. Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla.

Kesäyös nuoren miehen tunneryöppy. Hameenhelmaan, tuuli tarttuu. Matkal arkkuun heinä suussa hymyilen, näin on pellolla esi-isät tehny jo taikojaan. Aitoi tunteit, jaa mites muutenkaan, mut ois kotikasvatettu tänne kulkemaan. Kerron daamille tarinoita, runoja, vien kattoo kallioit, peltoi ja puroja. Vapaa herra, ni ei oo kesätöit, ni voi kirmata öit ilman häiriötekijöit. Keskel peltoo, tai keskellä Suomee, mä käännyn ainoastaan mun rakkaani puoleen. Vuolen puusta sormuksen ja piipun, ja niin kuin mun kaimani öisin mä liikun. Hoilaan laulun kun aina voi laulaa, ja otan sut mun syliin ja suutelen kaulaa.

Kesäyössä, vaeltaa, lupauksein mun rinnallain. Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla. Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin. Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla.