Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan Sillä niin olis käynyt jos ois jäänyt eiliseen kii

Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva Eikä se halunnut päästää irti Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuori on merta Se sellaiseksi kasvoi mun päässä

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä Mä haluan jättää sen kaiken taakse

Tää mun pakoni loppuun juostu on En mä rohkea oo, enkä kuolematon Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

Rakennan kotini yksin, parannan minäni yksin Pakotan pitämään itseni koossa En ole se surkea rätti jonka sydän on imetty kuiviin En rakenna sille kotiini huonetta

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä Mä haluan jättää sen kaiken taakse Tää mun pakoni loppuun juostu on En mä rohkea oo, enkä kuolematon Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää