Tutisevat aaveet, miehiksi muuttuneet, valtasivat pöydän siihen on juuttuneet. Kaukana on vaimot armaat ja suuttuneet, oi elämää. Huominen on jossakin vuosien takana, toisiaan lyö kuohuissa jahve sekä pakana, symbolia siinä riittää, kun jaksaa, sen taas ymmärtää. Aamu on viisaampi iltaa niin mulle sanotaan, vaan aamua koskaan en jää oottamaan. Vastustaa ei koskaan kaunista naista voi, paheksuen huurteisen tuopin kun neiti toi. Jukeboxin kurkussa Mato ja Sakke niin haikeena soi. Oi elämää! Aamu on viisaampi iltaa, niin mulle sanotaan. Vaan aamua koskaan en käy oottamaan.