Meri laulua kantaa kohti kaukaista rantaa johon aallokko vaipuu

Jäljet hiekassa hohtaa ja ne rannalle johtaa sinne vienyt on kaipuu

Ilta aavoille päilyy usko oottavan häilyy ei näy saapuvan laivaa

Päivä mailleen siirtyy hahmo yöhön vain piirtyy suru suunnaton vaivaa

Meren pauhaavan äänen yksin rannalle jäänen itku haikea hukkuu

Kajo aamun on harmaa nyt on ainakin varmaa rakas aalloissa nukkuu

Enää saavu hän ei