Tääl istun mä tunkiolla ja synkkänä katselen, seas roskien, kaiken loan ja lasipullojen. On poskellain kyynel', on mieleni haikea. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.

On kansalaiset mennyt raiteiltaan, on aikamme elämä hyvinvointia luokkaherrain päivän on tunnussävelmä. Se on kuin hajuvettä mi' ilmoihin katoaa, Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.

On bakteerit sekä basillit riesana joka tiell', et kansalainen niitä nää, mutta ne on silti siel. Kun uhriksi niiden joudut, sua viedähän sairaalaan. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.

On maailmassa paljon sellaista jot' ihminen kestä ei. On toinen heikko naisiin, viina toiselta järjeltä vei. Täällä saa mitä vain haluaa, tämä on demokratiaa. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.