Se onko käynti vaappuva? Vaiko ääni karhea? Vaiko vängät, längät, lättä sääret nää?

Ja vaikka pesulla kai käy tää, silti kompostille löyhkää Mut sisimmältään kyllä hän on hauska, herttainen.

On jokin hänessä vinksin vonksin, vähän outo hän on. Se aina jäätä vain lykkää ja poroista tykkää ei se ihan oo terveen kirjoissa.

On jokin hänessä vinksin vonksin, mut sen mä tiedän vaan. Hurjan vinksin vonksin miehen rakkaus kyllä taltuttaa!

Painaako päänsä pensaaseen? Viihtyykö vain hän yksikseen? Ja ehkä pissiä hän tykkää juureen puun?

Vai eiks viehätä sua tukka, pehmoinen kuin nurmen nukka? Miten hienosti hän kätkee parhaat puolensa.

On jokin hänessä vinksin vonksin ja vähän outo hän on. Ja yksinäisyys ja tyytyväisyys Se ehkä kertookin vain halipulasta.

On jokin hänessä vinksin vonksin mut meitä kiitetään Kun yks, kaks yhteen vinksin vonksin teidät näin me liitetään.

On jokin hänessä vinksin vonksin me se hoidetaan Saa kihlaus jäädä, kun mä vähän säädän. Mä sormusta edes nähnyt en.

On jokin hänessä vinksin vonksin On aivot vinksallaan Suo raivataan pois kannetaan. Niin homma hoidetaan!

Et voi häntä sä muuttaa, ei toista muuttaa voi. Mut rakkauden laulu tää, se voimakkaana soi! Aina ei voi tietää, kenet rinnallensa saa. Mut rakkauden voimalla! (Rakkauden voimalla) Virhe korjataan. Käy lempi leiskumaan.

Kaikki meistä joskus on vinksin vonksin Se on vaan elämää. Isä, sisko, veli Ain toisiaan tarvii Me särmät turhat hiotaan.

Kaikki meistä joskus on vinksin vonksin, mut muista aina tää. On yksi vinksin vonksin rohto, jost ei koskaan katoo hohto, se on, on, on, tosirakkaus, tosirakkaus. On rakkaus, tosirakkaus Se on rakkaus Juuuuuuu!