Sinä puhuit linnuista silloin vinttihuoneessa päiväpeiton aallokossa näytit kauniilta

Pelkäsin sun vapauttas ja kohoilevaa rinnustas ja kun käskin sinun mennä toivoin ettet tottelis mua

Ja nyt mä kuulen sinut jokaisessa laulussa

Ja minä luopuisin kaikista lupauksistani ja tolkun äänen toiveista jos sä olisit vielä pienimmän hetken mun

Ja minä luopuisin pyhistä päätöksistä niin ja näistä ihmisistäkin jos sä olisit edes pienimmän hetken mun

Olit puhuri lammella se naurunpuuska kirkossa polku liian kiemurainen ja minä arka askeleissani

Ja nyt mä maistan sinut jokaisessa sateessa Ja nyt mä tunnen sinut jokaisella iholla

Ja minä luopuisin kaikista lupauksistani ja tolkun äänen toiveista jos sä olisit vielä pienimmän hetken mun

Ja minä luopuisin pyhistä päätöksistä niin ja näistä ihmisistäkin jos sä olisit edes pienimmän hetken mun

Jos toisin olis tuulet huutaneet missä suojaa pitäisin? Jos toisin olis virrat vierineet kenen silmiin katsoisin? Missä meet, minne on päiväs kierineet kenen selkää sivelet? Jos toisin olis tiemme viettäneet

Puhuisitko linnuista vielä vinttihuoneessa päiväpeiton aallokossa oltaisko me kauniita?