Kestän hiljaisuuden, yöni yksinäiset, sen, ettet peittoani vie. Kestän sukujuhlat, mä jaksan jankuttaa, et tälleen meni nyt tää tie.

Nielen raivonpuuskat, huutoni hillitsen, en kaipaa lohtuasikaan. Siedän säälin lääkärin, mut hei jo tunnin jonotin, voitko sen lappus kirjoittaa?

Mun täytyy matkaani jatkaa Sinä ja hän, sen käsitän olette yhdessä siis ja aina. Sinä ja hän, sen ymmärrän sylissä toistenne kuulakkaina. Sinä ja hän. Sinä ja hän.

Join sen punaviinin, Tukholmasta tuodun, turhaan sitä säästettiin. Ajatukset lepattaa liian kepeästi, me irti meistä päästettiin.

Vähitellen vajoan, siihen kitaan siniseen mun täytyy matkaani jatkaa.

Mä en voi matkaani jatkaa Sinä ja hän, sen käsitän olette yhdessä siis ja aina. Sinä ja hän, sen ymmärrän sylissä toistenne kuulakkaina.

Sinä ja hän, sen käsitän olette yhdessä siis ja aina. Sinä ja hän, sen ymmärrän sylissä toistenne kuulakkaina. Sinä ja hän. Sinä ja hän. Sinä ja...

Sinä ja hän, sen käsitän olette yhdessä siis ja aina. Sinä ja hän, sen ymmärrän sylissä toistenne kuulakkaina.

Sinä ja hän olette yhdessä siis ja aina Sinä ja hän käsissä toistenne toivoa täynnä. Sinä ja hän, sinä ja hän, Sinä ja...