Routainen maa

Heikki Mustonen e

Kakstoista vuotta täytin. Isä poltti puisen veturin. Se saunan pesään tuhkattiin.

Ei ollut aikaa kyyneliin. Isä sanoi: "Kestä se kuin mies."

Ja vaikkei juuret yllä pohjaan. Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen. Eikä kukaan toinen mua ohjaa. Itse pääni lyön kiveen harmaaseen.

Veli palas armeijasta. Korpin jämät tuliaisinaan. Aita liian matala. Ei tullut ristii aukista. Isä näytti omansa.

Äiti ei aina jaksa. Joskus on hiljaa viikkoja. Lääkärit ne puhuu vaan: "Se tekee sitä tahallaan." Täti saattoi sen sairaalaan.

Ja vaikkei juuret yllä pohjaan. Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen. Eikä kukaan toinen mua ohjaa. Itse pääni lyön kiveen harmaaseen.

Ja vaikkei juuret yllä pohjaan.

Ja vaikkei juuret yllä pohjaan. Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen. Eikä kukaan toinen mua ohjaa. Itse pääni lyön kiveen harmaaseen.

Ja vaikkei juuret yllä pohjaan. Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen. Eikä kukaan toinen mua ohjaa. Itse pääni lyön kiveen harmaaseen.


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.