Yö lämmin ja lempeä heinäkuun olet armas kuin äityen syli. Minä unhotun tähties katseluun, kun syttyvät kaupungin yli. Minä kuuntelen laulua leppoisaa, joka hiljaisuudessa soi, sitä soittavi taivas ja tähdet ja maa, ja mun syömmeni unelmoi.

Olis vierellä hän, jonka kerran näin oven sulkevan jälkeheni - hän seisoi parvella paljain päin, kun laulaja aamuhun meni. Olis vieläkin kauniimmat kaiut yön ja kirkkahat kiillot sen, ja välke ois vienompi tähtivyön yli kaupungin hiljaisen.