mun sydän pomppas tän ei pitäny koskaan mennä näin ahdistus sai mut kattelemaan lääkekaappii päin ei aikaa ei sanoi ei mikään tätä muuttaa voi mä meistä se joka tätä täällä taikinoi sun viimeset sanat mulle oli et voivoi ja mä se ainoo joka täst vielä enemmän toivoi mun voimat mun energia ei niist oo enää tietookaan oon ku maalitaulu senku vaa alat sihtaamaan vaik pahalt tuntuu en aio vaikeroida perään tiiän millasta se on ku sängyst hikisenä herään hallitsen tunteet viilaan vielä itsetunnon terään sen jälkeen vitun sama vaik sä huutelisit perään aika hioi terävimmät säröt pois mun sydämestä aloin elää unelmaani kaiken paineen mä kyl kestän vastoinkäymiset mun mieli muuttaa voimavaroiksi silti jotkut jutut kääntyy aina kirosanoiksi jostain syystä vaan mun kellot ei soittanu ring ring kiitos ratkasust (jee) tää oli molemmille win-win

sori musta ei saa kultaa ei vaikka korut kimaltaa ne on pelkkää rihkamaa ei aina voi tietää mikä on kestävää ja mistä et voi saada mitään turha tästä syytellä on ketään

itsevarmempi ku koskaan tai siltä must on tuntunu vapina käsist kadonnu “no kaikki täs on muuttunu” vaik on sielu ollu rauhaton ja zen on ollu hukassa nöyryys pysyy mussa aina niinku purkka tukassa en tarvii kristallipalloo tiiän minne oon menossa kyl Nykänenki hyppäs rohkeassa etukenossa tekeminen kertoo mikä tulos tulee olemaan pokkaan kultamitalin saat tyytyy pelkkään hopeaan voi rihkamaaki erehtyä joskus kullaks luulemaan aika kauas tuuli pystyy kaikki huhut kuljettaa todellisuuden näkee vast ku kasvoist pesee meikkii sit vast vituttaa ku allaki on pelkkää feikkii aika on merkillinen juttu se välimuistin tyhjentää vaikeuksista voittoon järjestelmän eheyttää oon taistellu mun elämän näis hanskois lukee Ring King vaik mä koitin selittää sua kiinnosti vaan bling-bling

sori musta ei saa kultaa ei vaikka korut kimaltaa ne on pelkkää rihkamaa ei aina voi tietää mikä on kestävää ja mistä et voi saada mitään turha tästä syytellä on ketään