Dalsin katse kohti katukivetystä, yksin, ympärillä ei ymmärrystä yhtään. Anteeks haluis antaa, mut kelat leikkaa tyhjää. Tsiigaa ku tyhmää ku elän niiku lystän. Aakkoset, kontit jo savuaa pellillä, smäkkiä perään eikä olot ees hellitä. Piikkipykäläs paha raottaa sermiä, edes pohjakosketus mistä moni ei selviä. Pakko chillaa, sit tsiigailla eteenpäin. Paska valuu alas ja tulee menee näin. On se vaa niin. Pakko pitää tiukast kii ku tulevaisuus vielki omist valinnoist kii. Kiirettä pitää, mutta kivut sitä kovemmat. Hankin omat reflat, yöllä vastaanotan molemmat. Ei nää biisit eikä kriisit lopu niiku koreas, kokenu painajaiset vaan iän myötä todemmaks.
Seulois 12 ainetta lieventämäs tät painetta, nyt pysyttelen skarppina, elämä edellee raiteilla. Aihetta, annat ainetta täynnä vedet ja rannat. Katkee selkärangat ku piskeillä kaulapannat. Pärähtää maija mun pihaani, pärähtää päässä ku volgaano. Olohuone ku hurrigaani, spliffi ku tornaado. On turnajaiset tänään ja vaan osa meistä tippuu. Sun elämä täynnä paskaa, mun elämä pitkin vittuu.
Ei mee pulkkaan, tuskin ees sukseen. Sakset saksii mun päiväni putkeen, kuutamon nousut ja auringon laskut, baareissa napsut sit katkolt havahdut. Sama skeida edes niiku ennen ja eilen. Massit on kadul, jakaa virtaa niiku reiden. Omin jaloin seisten matka vielä kantaa, elämä välil ottaa vähän enemmän ku antaa.
Rikollista riimii ku kirjotat päiväsi, parempi hyväksyy on päättyneet päiväni. Enkä mieti miksi mietit miksei kuolla, ei uutta luoda. Se on sama rata ensi vuonna. Noustaan ylös, edessämme jyrkkä rinne. Nostin sut suosta, samalla tönäsit mut sinne. Ankkurina pohjaan. Ei enää tavata koskaan, jäätävä fiilis ku hiekka vaihtuu loskaan
kertsi
Meil on sama unelma minne kukaan ei yllä. Pihalla valokuvauskurssi ja päihteet tyrkyllä. Alla unelmien kiiltää jäätä pettävää, lihaa nipoilt, mut sisäl ei pysy vettäkää. Ei veistä enää seppäkää. Verta, oksennusta pitkin parempaa Seppälää. Kaduil kylmää siks kiristelen huppuu, mun enkelit taivais jo koomassa nukkuu. En tunnista tuttuu ku rata on raastanu, yli kymmenys elämäst on kadulla haaskattu. Niin se antaa ja niin se ottaa. Ei elämän langassa oo tahratonta kohtaa, en haluu kostaa vaan vapaana dalsii. Toivon, että arvet aika kasaan taas parsii. En ylpeile sil jos must on ollu harmii. Sut silti pieksen, kaiken muun mä voin karsii."
kertsi
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: