Selän takana menneitä naamoja menneitä aikoja enteitä jostain tulevasta haavoja menneitä vaan, tuulesta temmattuja ohi kävelevii hetkiä ihmisiä ja niiden retkiä illan viimesii hetkiä ilman kiirettä koitan viimein ehtiä aikoja menneit, menneit aikoja koitan taikoa takas noita vaan ei noita takas saa, ei noita takas saa

ja ei täs maailmas eteenpäin nää jos ei kaipaa menneitään tai kadu jos ei lainkaan eikä lakkaa hetkekskään kaksulotteisii unelmii ja niiden varjoja, kuvitelmii ja kuvii niistä uneksin mut niist on turha murehtii mut se ei oo tässä ja nyt, sä oot tässä ja nyt sun päässä on tässä ja nyt ja sä oot täällä, ja pysyt

kaupungin valot himmenee minä laitan pilvet kulkemaan kohti menneitä aikoja menneitä aikoja

Vain hetken hipaisu aikaa mikä me vietetään tääl, kierretään kehää päällä maan sen aikaa mitä me siedetään tääl ja sit ei enää eikä mulla oo aikomustakaa viettää yhtää sen enempää ei menneistä tuu uutta, vaan tän hetken voit viel menettää ja täs hetkes piirrän nyt nää pahat ajatukset paperille silvon ne palasiks tai maalaan ne vaikka tapetille taivaalla pilvet saimaalla peilikuvana sille sama ilme naamalla ja sama kiire otetaan sille

kaupungin valot himmenee minä laitan pilvet kulkemaan kohti menneitä aikoja menneitä aikoja menneitä aikoja menneitä aikoja menneitä aikoja