Elämä onku vuoristorata joka vetää pelkkää luuppii, silti naamas virne ku mä tupruttelen tumppii.

Emmä jaksa vanhoi patoutumii stressaa vedän kerran viikos pultit sekä hajotan mun vessan.

Pitäähä kaikki paska loppupeleis purkaa, muutenhan tää yrittäminen on ihan turhaa sama ku sä koitat hyvin mielin viattoman murhaa omatunto kolkuttaa ku tulee tunteelline tulva.

Kaikilla on omat metodit elää, joku mut pelotti elää sun pitää tekoihis herää. Betonis vetää, lepposii nenää, kepposii tehää. Vetosi kerää jos viel lesoot sil perää.

Kosk en mee helposti perää vaik joku jahtaa en käytä väkivaltaa pyrin lyyrisesti lahtaa. Jos joku mahtaa ja uskoo oikeest siihen mitä tekee, en koita astuu etee kaikki omaa polkuu menee

Tuntuu että valuu joka suunnast vihaa jengi tekee mitä vaa ettei oo kenelläkää kivaa koittaa pilaa mutta älä anna häiritä jos on narsistista porukkaa sun ympärillä ni ne päivitä.

teet tän kaiken sun omast puolestas, jos muutettavaa muuta tänää eikä huomenna.

Vaik helpompaa on vetää surun päälle pussi, auttaako semitää sanon suoraan että tuskin.

Mun näkemystä se avaa, sun menestyminen katotaa sil et kuinka paljon sä teet rahaa. En haluu tästä yhteiskunnast mitää palaa teen mun omaa juttuu katon miten ihmiskunta palaa

Tieltä raivaan, kaikki maholliset esteet tän botskin pohjalt viskaan menee kaikki turhat nesteet.

Laitan nokan kiinni maalii elämäs on liian vähä hyvää joten koita sitä haalii.